Etusivulle
KEINUVA KAFFEEPÖYTÄ, 30/1 - 2006
Se jos mikään, on korkeaa elintasoa,
ettei tarvitse raahata mukanaan tonni
romurautaa aina kun lähtee kotoaan.
Pelkästään pihalla piipahtaminenkin käy
täällä jo pienestä luontoretkestä, joskin
kaukokaipuun kuitenkin välillä iskiessä
voi yksinkertaisesti vain suksia tiehensä
tai ryhtyä talsimaan. Siitä olen aivan
erityisen onnellinen, etten tarvitse autoa
tai muita moottoroituja vehkeitä kun
halajaa pois asutuksen piiristä.
Hetkellinen säähäiriö tarjosi tilaisuudet
tehdä hiihto- ja pyöräretket melkein ke-
väisessä ilmassa jäänreunan tuntumaan
muutaman kilometrin päähän rannasta.
Kiintojään loppuessa pääsi suksilla vielä
pitkät matkat laiskasti keinuvalla ajojää-
kentällä.
Ylellistä, joskin epäilen etteivät kaikki
ajattele täsmälleen samalla tavalla.
Paitsi se sammakkoparka, joka talviunes-
taan heränneenä löytyi jäätyneenä kes-
keltä lakeutta. Mistähän sekin oli tullut?
Olisi pitänyt vaan jäädä kotiin!
Länteen.
Hommage à Renoir.
Kaisu hoi! Hiihtämään.
Arktisen löytöretkeilijän traaginen kohtalo.
Kevät tulee pienin askelin.
Pihlavaluoto, Viasvedenlahti, Selkämeri, Pohjanlahti, Kansallispuisto.