Etusivulle


 
                





                                  MUNAT KASTUU,  7/5 - 2005     


                       
                               
                         Sijaintimme täällä rannalla on sikäli strateginen, että
                         kuullessamme helikopterin, on yleensä tiedossa ikävä
                         uutinen. Useimmiten haetaan kadonnutta venettä,
                         joskus hukkunutta, ja siinä välissä yliriehakkaan
                         saunaillan ilotulittelijoita.

                         Toissa aamuna heräsin taas kopterin ääneen, ja jo
                         päivällä sain kuulla että kalastajat olivat löytäneet
                         Lännennaulojen kalliolta niin kylmettyneen miehen,
                         että hänet oli hilautettava etsiskelevän Superpuman
                         uumeniin hoitoon vietäväksi. Miekkosella kävi tuuri
                         että kalamiehet sattumalta huomasivat, täysin
                         mahdollista on, ettei alueella liiku veneitä moneen
                         päivään.  Eikä kopteristakaan näköjään ole kovin
                         helppoa veneetöntä ihmistä löytää.

                         Vuosia takaisin olin itsekin osallisena vastaavassa
                         operaatiossa.  Kun kevätjäät jo olivat heikommat
                         kuin voima joka pakottaa kalamiehen vesille, näin
                         rannastamme ihmisen kompuroivan jäissä Rengaskarin
                         edustalla. Apua huuto kuului heikkona rannalle asti.
                         Kävin kotona pirauttamassa hätäpuhelun, ja ehdein
                         takaisin nähdäkseni hahmon loikkivan kovaa vauhtia
                         jo kantavalla jäällä ja katoavan rantametsän suojiin.
                         Hetken päästä kalarannassamme oli paloautoja,
                         ambulanssi ja jopa poliisi, ja minulta tiukattiin missä
                         ilmoittamani hädänalainen on. Pelastusmiehet älysivät
                         seurata vetisiä jälkiä läheisen kalatilallisen tupaan,
                         jossa  märkä vanhaisäntä istui pöydässä konjakkia
                         ryystäen. Kävimme vielä hakemassa herran jollan
                         pois jäistä, joten tämä tapaus päättyi kaikinpuolin
                         onnellisesti.

                         Sen sijaan onnellisesti ei tule päättymään kyhmy-
                         joutsenparin perheonni, joka teki pesänsä kalasataman
                         edustalle, Ruohokarin rantaan vesirajan tuntumaan.
                         Veden noustessa puoli metriä, ja sen se tekee varmasti,
                         munat kastuvat ja onni on entinen.

                         Matruusin kanssa kävimme vielä pikaisella tarkastus-
                         matkalla Rengaskarissa, toteamassa myös lokeilla olevan
                         jo pesät ja niissä munat, monet liian alavalla, matalalla
                         olevan meriveden johdosta. Vara on viisautta, jota ei ole
                         näköjään kaikille suotu.

                               





              

 


               Se ainoa oikea. Rommi nimittäin.












                Ruohokarin katoavaa idylliä.  5/5 -05




 
 

                Rengaskarissa ei viihdytty pitkään. Linnut pesivät jo täysillä. 5/5 -05
                               











                                  Stinan vapaamatkustaja, joka tuotiin turvaan laiturille asti.