Etusivulle



 
                





                             (MELKEIN) SUURI SEIKKAILU,   13/3 - 2005  



                      

                        Kevättalven suuri kohokohta, Säppiin meno, eli talvi-
                        retkeilyn Grande Finale, on antanut odotuttaa itseään.
                        Pakkaskausi mahdollisti lopultakin
tämän jokavuotisen
                        pakkomielteen. 
Avomeri tosin velloi lauantaina
                        Trutholmasta Säpin rantaan asti valtoimenaan, mutta
                       
tutkimusmatka pyörällä aiemmin viikolla Räyhien lähelle
                        antoi aiheen epäillä, että Luvian puolella on kiintojäätä
                        jota pitkin saareen
voisi päästä.
                       
                        Sunnuntai valkeni heikkotuulisena ja aurinkoisena, joten                      
                        kuormasin
sukset pyörään ja lähdin. Matkanteko sujui
                        hyvin, fillarista eivät ketjutkaan irronneet, ja vain kerran
                        olin kaatua, kun suksi sotkeutui etupyörän pinnoihin.
                        (Kaikkeen sitä joutuukin)  Räyhissä eteen tuli yllättäen
                        parin kilometrin levuinen railo, jonka kiertäminen ei enää
                        ollut
pyörällä järkevää.  Fillari sai jäädä siihen, ja suksilla
                        jatkaen pääsin Idän Räyhän kautta etenemään Säpin
                        suuntaan. Jää ei
ollut enään kovin vahvaa, korkeintaan
                        kahden tai kolmen päivän ikäistä,  lisäksi jääkenttien
                        liitoskohdat olivat huonoreunaiset ja ylityspaikkoja oli
                        metsästettävä silmä tarkkana.
                        
                       
Tasan samana päivänä vuosi sitten hiihdin Säppiin
                        Kuuminaisista, ja paluumatkalla jouduin alueelle, jossa
                        jää oheni kulkukelvottomaksi, eteni mihin suuntaan
                        tahansa. Pelastauduin pakittamalla varovasti pari kilsaa,
                        ja silloin päätin, etten enää ikinä halua joutua samaan
                        tilanteeseen, jos siitä selviän.

                        Välimatalan paikkeilla, kun saareen oli enään mailin matka,
                        lautoiksi hajonnut jääkenttä alkoi vaivaamaan, koska
                       
jään vahvuutta lauttojen välissä oli seurattava joka hetki.
                        Vielä kun ryhdyin muistelemaan tuota edellisvuotista,
                        niin tuli pupu pöksyyn ja
häpeällisesti käännyin takaisin
                        Räyhiin, tosin mukavaa evästaukoa viettämään. Sen verran
                        lähellä Säppiä kuitenkin olin, että näin variksen istuvan
                        Krävelin keltaisen merimerkin nokassa. Sainpahan tältä
                        talvelta ainakin yhden Säpin lintulajin bongattua!

                        Tätä kirjoittaessa, on yöllä ollut pakkasta melkein pari-
                        kymmentä astetta, joten jos ei tule kovatuulinen viikko,
                        on Säppiin meno lasten leikkiä.  Viikonloppuna nähdään.
                        Jos nähdään.
                       
                     




                     
     

 





                
                  Railo oli yllätys, joten fillari jäi tähän.
 
                   

             
  
                                             




 
 

                           
                    Hupsista...  Kierretään suosiollla.  


 

      










                  Kelpaa sitä katsella maailmaa Luoteen Räyhästäkin. Taustalla siintää
                  Makholman rannat ja Räyhien saari.




        








                                                                            Räyhissä.