Etusivulle












                                                                  SIIVENISKUJA,   8/1 - 2006






                                                   Tahkoluodon satamakentällä vartioi maailman-
                                                   kaupan vapautta kivilohkareista koottu sfinksi.
                                                   Läheisen Kallioholman kärjessä, ja lähes yhtä
                                                   liikkumatta, staijaa Rissanen kaukoputkeensa.

                                                   Merellä on aina elämää, keskitalvellakin. Paitsi
                                                   paikallista linnustoa, näkyy muuttavaa arktisen
                                                   alueen lajistoa, lähinnä mustalintuja ja alleja.
                                                   Perämeren jäätyessä, väistyy siellä talvehtiva
                                                   kanta etelämmäs, keskisen Itämeren puolelle.

                                                   Lisäksi näihin aikoihin ilmestyvät ensimmäiset
                                                   Jäämeren kalalokit. Mistä ne tulevat, ei tarkkaan
                                                   tiedetä, mutta arvatenkin ne ovat Vienan- tai
                                                   Karanmeren rannoilta. Omat tutut kalalokkimme
                                                   häipyvät etelään aikaisin syksyllä, ja jo senkin
                                                   takia nämä salaperäiset keskitalvella saapujat
                                                   ovat sitäkin mielenkiintoisempia.

                                                   Säästä riippumatta kaijat vaeltavat jatkuvana
                                                   virtana horisontissa. Muuton ollessa huipussaan,
                                                   yleensä tammikuun toisella viikolla, niitä voi
                                                   Kallioholmassa nähdä yhtäaikaa jopa tuhansia.

                                                   Rantojen lähelle ne tulevat vain myrskytuulisina
                                                   päivinä, jolloin ne vastaiseen vaivattomasti
                                                   lentäen tyrskykalastavat pikkukaloja. Veteen tai
                                                   jäälohkareitten sekaan tapahtuva syöksy tuottaa
                                                   melkein aina tuloksen; hopeakylkisen sintin joka
                                                   ei ole jaksanut vastustaa meren rajua voimaa.
                                                   Saalistus on niin vaivattoman tuntuista, että se jo
                                                   tuo mieleen seisovasta pöydästä syömisen.

                                                   Kateeksi käy näitä pohjoisen siivekkäitä. Kaukana
                                                   ulapalla, vailla vihollisia, maallisista murheista
                                                   vähät välittäen ne kulkevat omia teitään maailman
                                                   meriä pitkin.

                                                   Ja miksi lähemmäs tulisivatkaan? Ihailemaan koti-
                                                   rannikkomme teollista kauneutta? Tai sfinksejä?













                                                                                    Pohjanlahti.












                                                                                   Kallioholma.












                                                                         Satamakentän yksinvaltias.












                                                                           Kallioholman staijari.












                                                                                     Tahkoluoto.







          jan@janeerala.net