Etusivulle
TAPAHTUI SITTEN, 21/4 - 2006
taas kerran, että rantojen mies ryytyi tyystin
odottaessaan kevään tulemista, ja suoritti
sivistävän retken kaupunkiin, eli kyseisessä
tapauksessa Poriin.
Porin tori satakuntalaisen kulttuurin kehtona
on siellä vierailevalle urhea kulttuuriteko.
Postorgaanisen arkkitehtuurin silmiä hivelevä
estetiikka ei jätä ketään, joka sen on kerran
kokenut, välinpitämättömäksi. Myös ylitse-
pursuava elinvoima ja urbaanin sivilisaation
keväinen kauneus on kokemus, jota ilman ei
kannata jäädä.
Ehdotankin, että Porin tori liitetään tulevaan
Selkämeren kansallispuistoon Kokemäenjoen
vesistön ja hulevesiyhteytensä kautta.
Torista muodostuu luonnostaan puiston keskus
jossa ihmiset voisivat parveilla ilman lintujen
pesimäaikaisia maihinnousukieltoja, lisäksi
rannikon arka ulkosaaristo säästyisi turismin
kirouksilta, ja näin kaikki olisivat tyytyväisiä,
paitsi raumlaiset, tietty.
Samalla ehkä tarjoutuisi mahdollisuus neuvotella
takaisin se miljoonan euron Life-tuki, jonka Porin
kaupunginhallitus ylimaallisessa viisaudessaan
jätti vastaanottamatta, ja käyttää saadut varat
torielämän diversiteetin lisäämiseen jokisuiston
ja Preiviikinlahden aluekehitysten sijaan.
Pori, siellä hoituu kaikki.
Ei muuta kuin menoksi.
Tori, toiminnallinen keskus.
Pursuavan vitaliteetin moottori.
Arkkitehtuurin helmi, Satapaska.
Elämän perustarpeet.
Kaikissa muodoissaan.