Rupuranta.net :: Ajoverkot ja aluepolitiikka. 6/9 - 2005 - - -

                              Ihminen on merkillisen mukautuvainen olio. Jos
parikymmentä vuotta sitten olisi sanottu että
                                          merivesi muuttuu myrkylliseksi ja auringon-
                                          valosta saa syövän, olisi todettu ettei sellaisessa
maailmassa kannata elää.

                                          Jos minulle olisi kerrottu, että tulee aika jolloin
siikaa ei enää saa, olisin varmasti vastannut
                                          samoin. Vuosikymmenet olen elänyt enimmäkseen
                                          graavilla kalalla.

                                          Merikalastuksen alamäki alkoi toden teolla noin
                                          viitisen vuotta takaisin. Eritoten siika pieneni
                                          sekä kooltaan että saalismääriltään, jotka viime
                                          vuosina ovat olleet lähes olemattomat. Se aika
                                          vuodesta jolloin kalaa vielä on mahdollista saada,
on yleensä alkanut näihin aikoihin, loppuen sitten
talven koittaessa.

                                          Mutta sitä isoa komeaa siikaa, josta graavina saa
                                          leikattua oikeita kunnollisia siivuja, en ole enään
nähnyt vuosiin. Oma hypoteesiini katastrofin syistä
                                          on, että merenpohjaa peittävä rihmalevä vaikuttaa
joko kalan kutuun tai sen ravinnonsaantiin.
Pohjahan on nykyisin kauttaaltaan ruskean näljän
                                          peitossa. Eli tässä voidaan syylliseksi osoittaa
                                          merialueitten yleinen rehevöityminen, ihmisen
                                          toiminnasta 'luonnollisesti' johtuvaa toki sekin.

                                          Lohta vielä olisi, mutta sen pyynti on rajoitettu
niin tehokkaasti erilaisin säädöksin, ettei siitä näe
                                          juuri evääkään. Hyvässä lykyssä voi kevätkesällä
                                          törmätä salapyydettyyn kalaan. Kovin vaikeaa
                                          tämän löytäminen nyt ei välttämättä ole, koska kala-
                                          kauppiaat ilmoittelevat siitä avoimesti lehdissä.
                                          Mutta sesonki on lyhyt, ja tätä onnenaikaa kestää
                                          korkeintaan pari-kolme viikkoa.

                                          Aluepoliittiset tavoitteet ovat saattaneet lohen
merikalastuksen Itämerellä sukupuuton partaalle.
Pohjoisen poliitikot ovat laskeneet lohelle markkina-
                                          arvon, ja saaneet viisaasti tulokseksi, että sen hinta
                                          on korkeimmillaan Tornionjoesta pyydettynä. Tosin
                                          jokialueen edustalla rysäpyydettyä kalaa on myyty
                                          kahdenkin euron kilohintaan, mutta siitä voi syyttää
vain kansalaisia, jotka eivät osaa tehdä eroa ulko-
                                          maisen kasvatekalan ja aidon merilohen välillä.

                                          Se mistä lobbarit eivät ole välittäneet pätkääkään
                                          on, että lohenpyynnin muututtua matkailuyrittäjien
yksinoikeudeksi, on samalla viety Suomen kansalta
                                          mahdollisuus edes hankkia tätä jaloa merenanninta.
                                          Ainahan se on ollut herrojen herkkua, mutta se joka
                                          kerran on siihen tykästynyt, ei surmin suin kasvate-
                                          kalaa suuhunsa pistä.

                                          Nyt syksyn saapuessa, voi siikarääkistä vielä tulla
                                          jotain. Vaikka näin kävisikin, ei tätä riemua kestä
                                          pitkään. Sama aluepoliitiikka joka ajaa alas lohen
                                          meripyyntiä, on pyöriäisensuojelun nimissä aikaan-
                                          saannut täyskiellon kaikille ajoverkkotyypeille.

Kielto astuu voimaan kahden vuoden päästä. Siika-
                            pyydykset olisi ollut helppo jättää lohirajoitusten
ulkopuolelle, mutta lainsäätäjiä eivät kiinnosta ajo-
                                          pyydyksen määritelmät. Kohdekunta joka tätä vaatisi
                                          on liian vähäinen. Lisäksi syntipukiksi on helppoa
                                          taas osoittaa Brysselin suunta, missä tällä kertaa
kylläkin saattaa olla puoliksi perää.

                                          Jos sensijaan pienellä ammattikalastajien joukolla on
                                          mahdollista mätkiä kolmatta osapuolta, niin toki se
                                          tehdään, mutta tämähän on jo tavallista politiikkaa.
                                          Vaikka ääniä olisi vähän, kannattaa nekin kalastaa.
                                          Tämänhän on osoittanut mm. viime aikojen natura-
ja merimetsokannanotot.

                                          Joten kun sanotaan että kateus vie kalatkin merestä,
                                          niin se on Pohjanlahdella surullinen tosiasia. Yhtä
                                          murheellista on, että vuosisatainen siian rääkipyynti
                                          kokee saman kohtalon. Makkarasopan ja makaroni-
                                          laatikon aika on siis tullut jäädäkseen.

Etusivulle
	ÄÄNISAALISTA, 6/9 - 2005 Ihminen on merkillisen mukautuvainen olio. Jos parikymmentä vuotta sitten olisi sanottu että merivesi muuttuu myrkylliseksi ja auringon- valosta saa syövän, olisi todettu ettei sellaisessa maailmassa kannata elää. Jos minulle olisi kerrottu, että tulee aika jolloin siikaa ei enää saa, olisin varmasti vastannut samoin. Vuosikymmenet olen elänyt enimmäkseen graavilla kalalla. Merikalastuksen alamäki alkoi toden teolla noin viitisen vuotta takaisin. Eritoten siika pieneni sekä kooltaan että saalismääriltään, jotka viime vuosina ovat olleet lähes olemattomat. Se aika vuodesta jolloin kalaa vielä on mahdollista saada, on yleensä alkanut näihin aikoihin, loppuen sitten talven koittaessa. Mutta sitä isoa komeaa siikaa, josta graavina saa leikattua oikeita kunnollisia siivuja, en ole enään nähnyt vuosiin. Oma hypoteesiini katastrofin syistä on, että merenpohjaa peittävä rihmalevä vaikuttaa joko kalan kutuun tai sen ravinnonsaantiin. Pohjahan on nykyisin kauttaaltaan ruskean näljän peitossa. Eli tässä voidaan syylliseksi osoittaa merialueitten yleinen rehevöityminen, ihmisen toiminnasta 'luonnollisesti' johtuvaa toki sekin. Lohta vielä olisi, mutta sen pyynti on rajoitettu niin tehokkaasti erilaisin säädöksin, ettei siitä näe juuri evääkään. Hyvässä lykyssä voi kevätkesällä törmätä salapyydettyyn kalaan. Kovin vaikeaa tämän löytäminen nyt ei välttämättä ole, koska kala- kauppiaat ilmoittelevat siitä avoimesti lehdissä. Mutta sesonki on lyhyt, ja tätä onnenaikaa kestää korkeintaan pari-kolme viikkoa. Aluepoliittiset tavoitteet ovat saattaneet lohen merikalastuksen Itämerellä sukupuuton partaalle. Pohjoisen poliitikot ovat laskeneet lohelle markkina- arvon, ja saaneet viisaasti tulokseksi, että sen hinta on korkeimmillaan Tornionjoesta pyydettynä. Tosin jokialueen edustalla rysäpyydettyä kalaa on myyty kahdenkin euron kilohintaan, mutta siitä voi syyttää vain kansalaisia, jotka eivät osaa tehdä eroa ulko- maisen kasvatekalan ja aidon merilohen välillä. Se mistä lobbarit eivät ole välittäneet pätkääkään on, että lohenpyynnin muututtua matkailuyrittäjien yksinoikeudeksi, on samalla viety Suomen kansalta mahdollisuus edes hankkia tätä jaloa merenanninta. Ainahan se on ollut herrojen herkkua, mutta se joka kerran on siihen tykästynyt, ei surmin suin kasvate- kalaa suuhunsa pistä. Nyt syksyn saapuessa, voi siikarääkistä vielä tulla jotain. Vaikka näin kävisikin, ei tätä riemua kestä pitkään. Sama aluepoliitiikka joka ajaa alas lohen meripyyntiä, on pyöriäisensuojelun nimissä aikaan- saannut täyskiellon kaikille ajoverkkotyypeille. Kielto astuu voimaan kahden vuoden päästä. Siika- pyydykset olisi ollut helppo jättää lohirajoitusten ulkopuolelle, mutta lainsäätäjiä eivät kiinnosta ajo- pyydyksen määritelmät. Kohdekunta joka tätä vaatisi on liian vähäinen. Lisäksi syntipukiksi on helppoa taas osoittaa Brysselin suunta, missä tällä kertaa kylläkin saattaa olla puoliksi perää. Jos sensijaan pienellä ammattikalastajien joukolla on mahdollista mätkiä kolmatta osapuolta, niin toki se tehdään, mutta tämähän on jo tavallista politiikkaa. Vaikka ääniä olisi vähän, kannattaa nekin kalastaa. Tämänhän on osoittanut mm. viime aikojen natura- ja merimetsokannanotot. Joten kun sanotaan että kateus vie kalatkin merestä, niin se on Pohjanlahdella surullinen tosiasia. Yhtä murheellista on, että vuosisatainen siian rääkipyynti kokee saman kohtalon. Makkarasopan ja makaroni- laatikon aika on siis tullut jäädäkseen.

	Jätesäkistä tehdyt pyydysliput kuvannevat kalastuksen tilaa. Riutan Keijon taidonnäytettä Trutholman edustalla.

	Harvat toimintaansa jatkavat ammattilaiset ovat siirtyneet perinteisen merikalan sijasta pyytämään ahventa tai kuhaa. Kari fileroi ahvenia ja puhtaana- pitolaitos huolehtii jätteistä. Viimeistä myöten.

	Vastaanottokomitea rannassa. Nälkä on aina.

	Makholman muhajediinit hyljesafarille menossa. Kun toisesta päästä kokee, kulkee hylje edellä ja tyhjentää verkon.

	Salokankaan hylkeenkestävä rysä Säpin laiturin kupeessa. Pyydys koetaan nostattamalla koko komeus paineilmalla pintaan. Hommaan menee aikaa noin vartin verran.

	Viime päivinä säät ovat hellineet. M/S Kalajemppu tulossa rantaan.
	jan@janeerala.net