Etusivulle












                                                                  ARKTISIA ASKAREITA,  9/4 - 2006






                                                            Harmaat  retalepilvet  kiitävät  vauhdilla
                                                            puitten latvoja viistäen. Matalan rintamat
                                                            seuraavat toisiaan vuorokauden välein.
                                                            Tuulee ja tihuttaa. Ilmanala on muuttunut
                                                            yllättävän kesäiseksi.

                                                            Rannassa näkymät ovat toisenlaiset.

                                                            Valkoisena hohkava lumen peittämä  jää-
                                                            lakeus ulottuu niin kauas kuin katse kantaa.
                                                            Vaikka maissa on jo keväistäkin, niin jään
                                                            rannaton autious  muistuttaa  maisemaa
                                                            lähinnä pohjoisnavalta.

                                                            Jään vetovoimaa on silti vaikea vastustaa.
                                                            Tyhjyyden keskellä kulkeminen synnyttää
                                                            omanlaisensa kokemuksensa. Siellä kulke-
                                                            minen on sukua purjehtimiselle tai tunturi-
                                                            vaelluksille.

                                                            Viikonlopun kauniimpi välipäivä antoi talven
                                                            ehkä viimeisen tilaisuuden tehdä pidempi
                                                            retki jäälle. Hiihdin Kuuminaisista Luoteen
                                                            Räyhään, avomeren reunaa kiertäen.

                                                            Jos jäällä on autioutta,  niin yksinäistä siellä
                                                            ei takuulla ole. Avomeren puolella soidinteli
                                                            tuhansia haahkoja, kaikkien muitten lintujen
                                                            lisäksi. Kuten
kurkia, merikotkia,  joutsenia,
                                                            ristisorsia, meriharakoita, tyllejä ja lokkeja.
                                                            Vain joitakin mainitakseni.

                                                            Eikä yhtään moottorikelkkaa. Ei ainuttakaan!













                                                                     Makholma.  Jorkku ei hellitä.












                                                                                   Ensin Räyhiin.












                                                                  Josta avomeren reunaa Luoteen Räyhiin.












                                                                          Etelään, Luvian suuntaan.












                                                                                Luoteen Räyhät.












                                                                  Pohjoiseen, Kuuminaisten saariin.






    Viasvedenlahti, Selkämeri, Pohjanlahti, Selkämeren Kansallispuisto.




                                                                       Kevään messevä ykkösaihe.







          jan@janeerala.net