Etusivulle
KAKSI HIPPIÄISTÄ, 11/10 - 2005
Viikonloppuna oli taas turhankin anteliaasti
tuulta, ja pienen Stinan kanssa oli tekemistä
että pääsi masto pystyssä Säppiin.
Uupunut hippiäinen lensi avomerellä päin
isopurjetta ja jäi hetkeksi huilaamaan
sen leen puolelle. Hippiäiset kohtasivat.
Karinokan kämpän maisemissa vaelsi rannan
suuntaisesti taukoamattomana virtana
sirisevien hippiäisten ja pyrstötiaisten
laumat. Lintuja oli niin paljon, että ajoittain
niitä parveili rannan kallioillakin. Niin keskit-
tyneitä ne olivat etenemiseensä, etteivät
välittäneet ihmisestä juuri tuon taivaallista.
Olkapäälleni istahti hippiäinen, jonka kosketus
oli niin kevyt, etten tuntenut sitä lainkaan.
Ihmeellinen ja jotenkin surumielinen oli
näitten sirisevien tonttujen mittava joukko-
pako kohti toisia rantoja.
Paluumatkalla nostinkiinnike Stinan mastossa
petti ja isopurje puomeineen rossahti alas,
tietysti pahimmassa merenkäynnissä Säpin
ulkopuolella. Tämä tarkoitti sitten samalla
purjehduskauden loppumista. Rautagenualla
tehty kotimatka puolitoistametriseen vasta-
mereen oli lievimmillään ilmaistuna märkää.
Hippiäisen painoko oli ollut liikaa?
Säpin leessä. Karinokan kämppä häämöttää.
Pässinsarvet vajan seinällä. Kaisu Ohoi!
Nokan tyrnit.
Matalaan haminaan tullaan linjataulujen mukaan.
Alataulu on kuin klassinen jänis. Tästä lisää toiste.
Ei sähköä, ei telkkaria, mutta harava seinässä?
Ken uskoo, saa sen alta kännykkäänsä kenttää.
Ken uskoo, saa sen alta kännykkäänsä kenttää.
Säppi, Selkämeren
kansallispuisto, Karinokka ja mufflon.