Etusivulle
ERIKOINEN IHMINEN, 25/12 - 2004
Ajaessani kotiin iltapäivällä taivaalla köllötteli täysikuu.
Tähän yhteyteen on hyvä liittää matruusi A:n runo:
Olipa kerran ihminen tosi mielivaltainen
Hän oli ihan koiran kaltainen
Hän oli hirveän arka
Hän oli myös tosi pieni parka
Hänen vaatteensa meni rikki
Se oli viimeinen tikki
Minä luulen
Että naurua kuulen
En naura milloinkaan
En edes illoinkaan
Voiko sen selvemmin sanoa? Erikoinen Ihminen.
Preiviikinlahti lintutornista. Taustalla Yyterin saaristoa.
Täysikuu ja Preiviikin laiturit.
Kuinka kauniit ja salaperäiset ovatkaan Makholman metsät..
25/12 - 2004