Index
Pohjois-Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan yhtenäisiä suo- ja metsäalueita on sanottu "Satakunnan Lapiksi". Sanonta ei ole suotta; onhan siellä jäkäläkangasta,
erämaisuutta, nykyisin jopa poroja metsäpeurojen muodossa mutta kaiken lisäksi hyvin toiminut autiotupaverkosto. Tämä koostui vanhoista savottakämpistä,
joissa ovet olivat auki ja tulijaa saatettiin toivottaa hyödyllisellä ohjesäänöllä kuten Lauhanvuoren Kärkikeitaan kämpällä 1983.
Lisää aiheesta: https://holotna.pic.fi/kuvat/1983-1986/
Hiljaiset tiet vievät Etelä-Suomen
Lappiin. Maasto soistuu ja alavoituu jo Pomarkussa jossa tie halkoo
Isosuota. Tein retken tutuille seuduille Lauhanvuoren Selkätien
tuntumaan 6/11/2023.
Lauhanvuori
on alueen "suurtunturi". Jäkäläkankaat yleistyvät,
mutta metsät ovat kansallispuiston ydintä lukuunottamatta
samaa nuorta yhden lajin puupeltoa kuten muuallakin. Lauhankangas,
6/11/2023.
Kansallispuiston
alueella laen tuntumasta alkaa jo löytymään vanhempaa
sekametsää. Pieni ja huonokuntoinen Selkätie vie
rämeitten halki kankaita pitkin Lauhanvuoren pohjoisiin osiin.
Lauhanvuori, 6/11/2023.
Tie
Kärkikeitaan kämpälle lokakuussa 1983. Metsät
kaadettu ehkä pari vuotta aiemmin, mutta siististi, ilman isompaa
maanmuokkausta.
Sama tie ja näkymä nyt neljäkymmentä vuotta myöhemmin 6/11/2023.
Kärkikeitaan kämpällä olen yöpynyt kymmeniä kertoja 1980-luvulla. Kuva 8/10/1983.
Sama kämppä, nyt metsähallituksen entisöimänä ja edelleen avoimena 40 vuotta myöhemmin 2023.
Vain
reilun kilometrin päästä löytyy pieni punainen
kämppä jota käytin paljion talvisin 1980-luvulla. Takana
aukeaa Kärkikeitaan laide. Kuva vuodelta 1984.
Kämppä vielä pystyssä, mutta pahasti lahonneena ja maisema umpeenkasvaneena 6/11/2023.
Punaisen kämpän parhaita päiviä pikkuruisen pöydän komeine antimineen 29/10/1983.