Etusivulle
YÖN JA JÄÄN MATKA, 16/2 - 2005
Entisajan naparetkeilijät eivät olleet mitään maitopartoja.
Norjalainen Fridtjof Nansen hiihti kuuluisan yön ja jään matkansa
pohjoisnapaa etsien, ja hänen maamiehensä, Roald Amundsen
saavutti ensimmäisenä etelänavan.
Amundsenin ensimatkalta Etelämantereelle 1897, on jäänyt aivan
erityisesti mieleen pari juttua. Retkikunnan laiva juuttui jäihin,
kuten siihen aikaan oli tapana. Siellä sitten vietettiin vähän pidempi
tovi, ja tämän episodin hän kuittaa päiväkirjassaan yhdellä lauseella;
" Siellä sitten vietimme seuraavat 18 kuukautta."
Pois jääkentän vangit pääsivät niin, että antarktiksen kesän lähetessä
loppuaan, Amundsen käski polttaa kaiken irtaimen mitä laivalla ikinä
oli, ja sirotella tuhka jäälle. Aurinko sulatti jään siitä, mihin tuhka oli
levitetty, ja näin saatiin aikaiseksi kilometrien pituinen railo avomeren
reunaan. Laivan päästyä sinne, jäätyi väylä jo seuraavana päivänä
umpeen ja arktinen talvi alkoi uudestaan. Puhukaa sitten riskinotosta!
Siihen aikaan ei vielä tunnettu merimiehiä tappavan keripukin syitä,
mutta Amundsen järkeili eskimoitten ruokavaliosta olevan hyötyä.
Kun miehistö alkoi sairastella, pakotti hän heidät juomaan raakaa
hylkeenverta. Kapteenilla ja ensimmäisellä perämiehellä oli oikeus
kieltäytyä, ja he menehtyivät keripukkiin. Kaikki muut pelastuivat.
Raaka veri sisältää C-vitamiinia, jota ilman ihminen ei elä. Mutta niin
eskimot kuin muutkin polaarialueen kansat pystyvät elämään
nauttimatta koskaan mitään vihreää. Amundsen oivalsi yhteyden.
Yrittäessään pelastaa pahimman kilpailijansa ja vihamiehensä,
italialaisen Umberto Nobilen, katosi Amundsen 1928 jonnekin
Huippuvuorten pohjoispuolelle, Dornier-Wal lentoveneen ohjaimissa.
Nobile löytyi hyvissä voimissa, ja häntä varten oli Tromssaan
rakennettava pitkä silta satamasta junaan, koska kenraali ei
suvainnut jalallaan koskettaa Norjan maaperää.
Amundsenia ei koskaan löydetty, kuten ei koneestakaan mitään.
Mutta kunnianimi, Jääkenttien lentävä kotka, on kyllä ansaittu.
Roald Amundsen. Kovanaama.
Sankareittemme esimerkkien innoittamina teimme matruusin
kanssa tutkimusmatkan Rengaskariin! Tämä oli ensimmäinen
mahdollisuutemme saavuttaa talven toistaiseksi tavoittamaton
ja tutkimaton kohde!
Keskiviikkona 16/2 Anno Domini 2005 lähdimme matkaan
iltapäivällä. Kauas rannalle jäivät saattojoukot. Nyt ei ole
vaihtoehtoja; eteenpäin! Vorwärts, und nicht vergessen!
Paluuta ei ole. Kaukaisilla lakeuksilla hahmottuu jo maapallonkin pyöreys.
Jääkenttien lentävä kotka. Ahtojäissä edetään hillitysti.
Tähän, mutta ei edemmäs! Missä vietämme seuraavat 18 kuukautta?
Valkoisen miehen jalanjälki.
Vestigia terrent!