Etusivulle
KYLMÄKALLEN KALAKAUPPA, 17/2 - 2006
Vaikka yritän elellä terveesti ja kaihtaa
kaikkia mahdollisia työperäisiä stressin
aiheuttajia, huomaan punaisen pihavajani
pienessä työhuoneessa käyttäväni vähän
väliä yhtäaikaisesti kolmeakin eri tieto-
konetta. Kun yksi rouskuttaa tekeleitään,
siirryn seuraavalle ja niin edelleen.
Tuijotellessani tuntitolkulla moneen eri
näyttöön, tunnen välillä olevani Platonin
luolavertauksen kahlehdittu hahmo, joka
kokee näkemänsä varjokuvat ainoana
aitona todellisuuden ilmentymänä.
Silloin on aika ryhdistäytyä ja pistäytyä
ulkona tuulettumassa. Mikään ei voi olla
tehokkaampaa kuin pieni lenkki aukealla
jääkentällä. Rannattoman horisontin ja
kevättalvisen sinitaivaan avartavat vaiku-
tukset häijyyn pakkasviimaan yhdistettynä
selkeyttää päänupin takuuvarmasti, ja sen
jälkeen istuu taas konttorin lämmössä
jopa mielellään.
Jäätilanteen ollessa nyt poikkeuksellisen
helppokulkuista, on pyörällä pikku juttu
pistäytyä kauempanakin. Eikä sellaista
keliä ole, etteikö lahdella joku olisi verk-
kojaan kokemassa. Ja vaikka kalantulo on
lähes olematonta, niin aina kalamiehen
saavissa sentään jokunen pikkusiika on.
Näin se samalla hoituu henkinen ja raadol-
linen terveys, eli perheen ruokapuoli. Ihan
kätevää, tämä rannalla asuminen.
Unton jäljillä.
Ja omilla.
Neljäkymmentä senttiä. Siinä sitä on askartelemista.
Käy tämä näinkin.
Kalastusyhtymä Tapio & Koira.
Einestori; siitä kattilaan.
Krontti-parka. Kaunis ja sympaattinen, silti hyljitään.
Pihlavaluoto, Viasvedenlahti, Selkämeri, Pohjanlahti, Kansallispuisto.