Etusivulle
	VOI PIENTÄ KULKIJAA, AAMU JO SARASTAA...  24/2 - 2006                                                  Viimeisessä Luontokuva-lehdessä on nuoruuteni                                                  retkitoverin, Kalinaisen Petterin hieno kertomus                                                  miksi ja miten linturetkeiltiin 60-luvulla Pohjois-                                                  Satakunnan  erämaaseuduilla.  Kuvituksena  on                                                  muutama  ottamani  valokuva  Petteristä,  mm.                                                  sellainen  jossa  hän kävelee aamuyöllä  edus-                                                  kuntatalon edessä seisovan Ståhlbergin patsaan                                                  sivuitse.  Noina vuosina kannoin aina  kameraa                                                  taskussani, ja aivan sattumalta  tästä  reissusta                                                  on jäänyt muutama paperivedos jäljelle.                                                  Retkeilin  Petterin kanssa  eniten maakuntamme                                                  sydänmailla, mutta joskus jahkaannuimme aivan                                                  sattumanvaraisesti jonnekin muualle, kuten tällä                                                  keralla Helsinkiin.                                                  Vuosi taisi olla -66,  alkukesä kukkeimmillaan,                                                  kun  lähdimme  iltapäivällä Porista liftaamaan.                                                  Mitään  erityistä syytä mennä  Hesaan ei ollut,                                                  kuten ei ollut rahaakaan. Perillä olimme vasta                                                  iltayöstä kun kaupunki jo oli lähes autiona,  ja                                                  kokemattomina  maalaispoikina  emme  silloin                                                  hallinneet satunnaistuttavuuksien ja yöpaikka-                                                  hankintojen taitoja. (Tämä puute korjaantui jo                                                  liiankin perusteellisesti parin vuoden kuluttua)                                                  Siellä sitten mittailimme autioita katuja, ja aamu-                                                  yöstä oli niin hiljaista että Petteri konttasi jonkun                                                  matkan, ellei kokonaan, Mannerheimintien yli,                                                  vain saadakseen tämänkin uroteon nimiinsä.                                                    Sen muistan, että aika kävi  pitkäksi, ei löytynyt                                                  mitään järkevää paikkaa mihin mennä,  ja niin                                                  seisoimme taas aamulla kakkostien pientareella                                                  peukalo pystyssä suuntana Pori.  Paluumatkasta                                                  minulla ei ole enään muistikuvia, mutta tällaisia                                                  reissuja teimme usein,  yhdessä tai erikseen.                                                  Näin jälkeenpäin voi vain ihmetellä miten hyvin                                                  silloin tuli toimeen,  ilman rahaa,  ilman mitään.                                                  Tämä matka oli vielä siitä helpoimmasta päästä.                                                  Valokuvaajien, ja miksei muittenkin, kannattaa                                                  tarkentaa katseensa Petterin lehtikirjoituksen                                                  viimeiseen virkkeeseen:                                                                      " Valokuvauksellinen näkemys, mitä se onkin, lienee                                                   edelleen harvojen lahja tai saavutettavissa. Vaikka                                                   jälkeenpäin nähdään, että eri aikoina tehdään jutut                                                   eri  tavoin,  niin   kaikkina  aikoina  vain  eri  tavoin                                                   juttunsa tehneet nähdään  jälkeenpäin"
	Kirjaimellisesti.  Kakkostien alussa, Pori.
	Ylimaallinen valvonta.
	Kivikylä.
	Keskiyö Tennispalatsin edustalla.
	Kaksi valtiomiestä.  Uusi aamu valkenee.
	jan@janeerala.net