Rupuranta.net :: Muuttuneet maisemat, 14/10

                                           Taas on se aika vuodesta jolloin minunkin
                                           on pakko vetäytyä vajani pimentoihin
   harrastelemaan askareita, joita ihmiset
   nimittelevät työksi. Niinpä olen viime aikoina
                                           istuskellut sisätiloissa sähköisen kuva-
                                           työskentelyn merkeissä.

                                           Olen arkistoinut vanhoja valokuvia ranta-
                                           niittyjen ja rantamaisemien vaiheista.

                                           Tässä yhteydesssä sain käsiini aivan erityisen
                                           kauniin kuvan, jonka Soikkelin Martti, silloinen
   lintuharrastaja (tätä käsitettä ei silloin vielä
                                           tunnettu), on ottanut Porin Tikkulassa Rauman-
                                           juovan rannalta 1958.

   Eletään alkukevättä, kenties huhtikuun alkua,
   ilma on tyyni ja kuulas. Joki virtaa jo sulana,
   mutta tuleva pieni yöpakkanen on aistittavissa.
   Rannalta avautuu näköalat kauas jokisuistoon.
                                       On avaraa mutta samalla autionkin tuntuista.
                                           Rantatöyräällä istuu yksinäinen hahmo
   katsellen kiikareilla alajuoksun suuntaan.

Etusivulle
	TIKULLA SILMÄÄN, 14/10 - 2005 Taas on se aika vuodesta jolloin minunkin on pakko vetäytyä vajani pimentoihin harrastelemaan askareita, joita ihmiset nimittelevät työksi. Niinpä olen viime aikoina istuskellut sisätiloissa sähköisen kuva- työskentelyn merkeissä. Olen arkistoinut vanhoja valokuvia ranta- niittyjen ja rantamaisemien vaiheista. Tässä yhteydesssä sain käsiini aivan erityisen kauniin kuvan, jonka Soikkelin Martti, silloinen lintuharrastaja (tätä käsitettä ei silloin vielä tunnettu), on ottanut Porin Tikkulassa Rauman- juovan rannalta 1958. Eletään alkukevättä, kenties huhtikuun alkua, ilma on tyyni ja kuulas. Joki virtaa jo sulana, mutta tuleva pieni yöpakkanen on aistittavissa. Rannalta avautuu näköalat kauas jokisuistoon. On avaraa mutta samalla autionkin tuntuista. Rantatöyräällä istuu yksinäinen hahmo katsellen kiikareilla alajuoksun suuntaan.

	Paikka on lisäksi tuttu, onhan se nuoruuteni lähiretkimaastoja 60-luvulta. Täällä päättyi kaupunki, ja maaseutumaisema alkoi. Kevätpäivinä tuli jokivartta kuljettua pitkiäkin matkoja, jopa niin, että iltapuolella oli tultava bussilla takaisin jos oli varaa. Usein rannasta lohkaistiin jäälautta, jonka kyydissä sitten matkattiin virran viemänä jonnekin alajuoksun tienoille. Lautta takertui yleensä johonkin jääsumaan, ja vaati aivan erikoislaatuista luovuutta, että pääsi elävien kirjoissa takaisin rannalle. Ei ihme että kuva koskettaa, liittyyhän siihen niin paljon muistoja, keväästä, vieläpä elämän keväästä. Mutta on kuvalla yleispätevääkin kerrottavaa. Tällaiselta Kokemäenjoki ja sen haarat näyttivät virratessaan maakunnan matalien maitten halki. Maisema oli avointa ja jokivarret helppokulkuisia, kunhan piti varansa että ojien yli sillan virkaa toimittavat lankut kestivät. Sitähän varten oli mukana yllytyshullu retkikaveri, joka otti puljut toveril- lisesti osakseen. Eikä kukaan ollut moksiskaan. Olisikohan se ollut 70-luvulla, kun maisema nopeasti, melkein hetkessä, kasvoi umpeen. Joka tapauksessa on jo aikuisiän saavuttanut sukupolvi, joka ei ole edes tietoinen siitä mitä maisemalle on tapahtunut. Sama kehityskulku koskee niin metsiä kuin merenrantojakin.

	Sama paikka nyt. Vanhan lossilaiturin perustaan on ankkuroitu mattolaituri. Rantojen mies on nerokkaasti keksinyt, miten harrastetaan veto- uistelua ilman veneenomistamisen murhetta. Kolme vanhaa vapaa mattolaiturin päähän, ja sitten vaan odotellaan tärppiä. Välillä nautitaan plöröt ja haukataan välipalaa. Siinä se päivä menee mukavasti, vaikkei saalista saisikaan.

	Jos oikein pikkutarkkoja ollaan, niin tässä on vanhan kuvan- ottopaikan täsmällinen sijainti. Pori, Tikkula, 12/10 - 2005.

	Joenpohjan salatut aarteet. Aina yhtä mielenkiintoista.

	Ylellistä, sanon.

	Jokivarren kulttuuriperintö on monimuotoista. Raumanjuopa, jokisuisto, Hevosluoto, Karjaranta ja Kokemäenjoki
	jan@janeerala.net