Etusivulle
ELLIN
MATKA, 21/9-2006
mastonosturille
Reposaareen, oli tapahtumarikas
ja yllätyksellinen, kuten edellisestä kuvasarjasta
käy ilmi. Suurin yllätys kyllä oli, ettei nosturin
edessä ollut tukkeena joku isompi moottorivene
kuten yleensä. Katkennut falli tuli vaihdettua, ja
paluumatkan sai tehdä seilaten. Yläilmoista Ellin
masto tuntui jopa suorastaan korkealta, vaikka
onkin niin lyhyt tumppi, että vierassatamissa sen
perusteella löytää heti omansa.
Kahden ja puolen tunnin koneella ajo on kauhea
piina, niin merellä kuin ollaankin. Vauhdin tuntu
on purjehtien aivan toista kuin moottorilla jöröt-
täen. Kuusi solmua on Pikku-Scyllalle hyvä vauhti,
ja lokin näyttäessä seitsemää, mennään jo lujaa.
Ylihuomenna on syyspäiväntasaus. Nyt sitten
eletään kuin sika pellossa, viimeisiä kesäpäiviä!
ja yllätyksellinen, kuten edellisestä kuvasarjasta
käy ilmi. Suurin yllätys kyllä oli, ettei nosturin
edessä ollut tukkeena joku isompi moottorivene
kuten yleensä. Katkennut falli tuli vaihdettua, ja
paluumatkan sai tehdä seilaten. Yläilmoista Ellin
masto tuntui jopa suorastaan korkealta, vaikka
onkin niin lyhyt tumppi, että vierassatamissa sen
perusteella löytää heti omansa.
Kahden ja puolen tunnin koneella ajo on kauhea
piina, niin merellä kuin ollaankin. Vauhdin tuntu
on purjehtien aivan toista kuin moottorilla jöröt-
täen. Kuusi solmua on Pikku-Scyllalle hyvä vauhti,
ja lokin näyttäessä seitsemää, mennään jo lujaa.
Ylihuomenna on syyspäiväntasaus. Nyt sitten
eletään kuin sika pellossa, viimeisiä kesäpäiviä!
Taas
mennään.
Meri-Porin
kauniita rantoja.
Ja klassista
arkkitehtuuria.
Elli nosturin
korkeuksista.
Ja hieman
alempaa.
Syysilta Makholmanlahdella.
Länteen Watson, länteen.