Täysin hiljaista on silti harvoin, useimmiten
                                              ulkoa kuuluu tuulen kohinaa, sateen ropinaa
                                              tai linnun huuto. Luonnon äänet ovat silti
                                              luonteeltaan hiljaisuutta luovia, hiljaisuuden
                                              tuntemus syntyykin juuri näitten kautta.

                                              Joskus herään aamuyöllä moottorin ääneen
                                              kyläläisten lähtiessä kalaan, mutta nekin ovat
                                              luonnollisia, ymmärrettäviä ja aitoon elämään
                                              kytkeytyviä ääniä, jotka eivät siten häiritse.

                                              Tänne muuttamisen jälkeen minun on käynyt
                                              kaupunkiasujia hieman sääliksikin, mutta
                                              toisaalta he eivät tiedä mitä menettävät, ja
                                              tyytyvät osaansa kuten minäkin  aikanani.

                                              Mutta mistä minä tiedän, arvostaako kukaan
                                              muu tällaista äänettömyyttä, kenties se on
                                              vain kieroutuneen mielikuvitukseni  luomus.
                                              Halvat ovat köyhän huvit, hyvä näin!