Etusivulle



 






                                   REVELI,  26/3 - 2005  

                       

                        Jokakeväisiin pakkomielteisiin kuuluu Merikarvian
                        Revelissä käynti. Vaikka lumet
maissa ovat  lähes
                        menneet ja auringossa on melkein t-paitakeli,
                        niin saaristossa kohtaa lumen ja jään maailman.
                       

                        Revelin matalakasvuinen riuttasaari on lajissaan
                        Selkämeren kauneimpia. Saari on saanut suojelu-
                        alueen statuksen, mutta kalastustilojen lopetettua
                        lampaitten pidon, on se nopeasti vesakoitumassa
                        umpeen. Lisäksi meren puolella on suunnitteilla laaja-
                        mittainen kiviaineksen ruoppaus, jonka toteutuessa
                        ainakin saariston erämaisuus tulee katoamaan.

                        Ottamatta hankkeeseen enempää kantaa, voi vain
                        todeta, että teolliset toiminnat ovat  laajenemassa
                        merellekin.

                        Tulevaisuus on reservaattien, ja Selkämeren kansallis-
                        puistosuunnitelman toteutuessa, tulevat suojelualueen
                        ulkopuolella olevat ympäristöä turmelevat hankkeet
                        saamaan ilmaisen synninpäästön. Tässä lyödään kaksi
                        kärpästä yhdellä iskulla;  samalla kun puistoalueesta
                        syntyy luonnollinen kohde joukkoturismille, helpottuu
                        rantarakentaminen ja  luonnonvarojen  hyväksikäyttö
                        rajauksen ulkopuolella entisestään.
                       
                        Kehitystä lienee  mahdoton estää;  meriluontoon
                        kohdistuvat taloudelliset hyödyntavoittelut ovat
                        liian voimakkaat, mutta voisi ainakin toivoa, että
                        päin helvettiä mentäisiin
edes rillit silmillä.

                        Revelissä kuitenkin kaikki oli kohdallaan, avomerta
                        saaren kärjessä,  ja ikiaikainen kalakämppä tarjosi
                        varjoisan taukopaikan.

                        Iltapuolella  kotiin palatessa
kuului  metsänreunasta
                        mustarastaan vaatimaton luritus. Sitä säesti kenttä-
                        sirkkeli, mutta siitä huolimatta sen alakuloinen sävel
                        oli yhtä koskettava kuin aina ennenkin. Kevät on siis
                        saapunut Makholmaankin.
        

             
                       


                 
                                                                                                                                                


 

 

            
              Reissu alkaa Köörtilän kulttuurimaisemista. 


      
   

                                              






                           
                                                                 Melkein perillä                                                                              


  





 



             ja riuttasaaren kärjessä. 

     


       




                        
 
                                                              
                                                              Ikivanha kalakämppä                        
                                                                    
                                          


                                                             ja Janne sen penkillä.



                           

 



                          
                       The trophy                           KUIN KAKSI MARJAA                          The blogger