Etusivulle



 





                           

                                                     SAMALLA HALSSILLA,  10/8 - 2005

                                                                                                     



                                           
                                            HERRA ARMAHTI ja lahjoitti yhden sateettoman
                                            välipäivän, jonka tärväsin purjehtimalla kotoa
                                            Reposaareen. Lämmin maatuuli kuljetti vanhaa
                                            Elliä niin mukavasti, etten Reposaaressa viitsinyt
                                            edes kaffeelle pysähtyä. Tein vendan entisen
                                            sahan lahdella ja tulin takaisin yhdellä ja samalla
                                            halssilla, kuten tullessakin.

                                            Moottorimiesten on mahdoton ymmärtää, että
                                            kuljetaan pitkiäkin matkoja, eikä edes poiketa
                                            maihin. Näin se vain on purjehtiessa, ettei usein
                                            ei ole pienintäkään tarvetta mennä erityisesti
                                            mihinkään.  Riittää kun katselee ja kuuntelee,
                                            eikä siinä useimmiten mitään erityisesti touhuta,
                                            mitä nyt ohjaillaan ja navigoidaan kun se on
                                            tarpeen.

                                            Joskus joutuu tosin myös haistelemaan. Kallon
                                            ulkopuolella iski vastaan pistävä kreosoottiöljyn
                                            hyöky. Mieluummin haistan Hanhiston mätänevän
                                            haurukentän tuoksua, joka on itseasiassa aika
                                            hienokin haju, eikä tietääkseni karsinogeeninen
                                            kuten kivihiiliterva.                         
                                                                                  
                                            Reposaaressa oli muutama viikko takaisin vuodon
                                            saanut tammikuunari Zeus edelleen pohjassa.
                                            
On yhteiskunnallinen häpeä, että historiallisesti
                                            merkittäviä aluksia on ylläpidettävä yksityisin
                                            voimin, täällä
lisäksi umpivihamielisessä ilma-
                                            piirissä. Ei sitten ole ihme etteivät resurssit riitä
                                            pitämään niitä kunnossa saati entisöimään.
                                
                                            Mutta muuten oli telakan näkemin ilahduttava
                                            ja teollista maisemaa parantava näkymä.
                                            Taatusti parempi kuin alueelle kaavailtu
                                            "maksukykyisten ihmisten"  loma-asutusalue.

                                            Oikaistessani takaisin Outoorin sisäkautta, olin
                                            näkevinäni saaren retkisatamassa kelluvan
                                            työmaakopin, ellei se sitten ollut kunnan sinne
                                            tuoma saunarakennus. Pitäisikö kaavoituksen
                                            ulottua koskemaan myös veneitä? 

                                            Maileja tuli lokiin 25, ja aikaa matkaan kului vajaat
                                            kuusi tuntia. Hitaasti mentiin myötäisessä Outoori-
                                            Trutholma väliä. Purjevene kun on hidas kulkemaan
                                            myötätuuleen,  juuri päinvastoin kuin mitä ihmiset
                                            yleensä kuvittelevat.  Puhumattakaan tällaisesta
                                            rupisesta pitkäkölisestä, joka vaatii vähintäänkin
                                            myrskyvaroituksen ennenkuin liikahtaa mihinkään
                                            täydessä takamyötäisessä.

                                            Mutta aikaa kului juuri sellaisen mukavan päivä-
                                            purjehduksen verran. Eikä maksanut mitään.







                    
  

 




                                                       On, rumat on varpaat. Mutta puhtaat!


     
                      








                                                                
                                                    Aina joku näkemässä. Aletaan jo olemaan
                                                    sivistyksen piirissä.



                                                            

        





                                  
                                             Land Ohoi!  Reposaari alkaa taas olemaan
                                             mielenkiintoinen paikka. Perinnetelakka
                                             tai entisen konepajan rantaa aluksineen.
                                                                                                 
 
                                           










                                                Jokaisella kunniallisella satamalla on oma
                                                hylkynsä. Toivottavasti jumalat kuitenkin
                                                ovat suosiolliset kuunari Zeukselle.
                                            







                                             
                                               
                                                Merimetson rajuun yleistymiseen saa varautua.
                                                Onhan lintu rehevöitymisen indikaattori, mutta
                                                samalla roskakalan syöjä. Kenokauloja istuskelee
                                                nykyisin joka paikassa, tässä Kallon edustalla.
                         






 
 


                                                    Leppoisaa on pitkäkölisen meno. Peräsin
                                                    lukittuna  vanha Scylla kryssii itsekseen.



Meri-Pori , Mäntyluoto, Reposaari, Pori.




                  jan@janeerala.net