Etusivulle









KORMORANTTIEN KOTIKUNNAILLA,   6/8-2006






Jos arvelee olevansa herkkä linnunkakalle, ei
toden
näköisesti kannata suunnistaa safarille
Luvian pohjois
saariston uloimmille kareille.
Tosin Marjakarin
merimetsoyhdyskunnasta
näyttää tulleen varsinainen
turistirysä; kaiken-
sorttista mökkivenettä vierailee
saarella tai
sen tuntumassa
tasaisen tiuhaan tahtiin.

Pahin merimetsohysteria on toivon mukaan jo
mennyttä. Ulko
saariston komeat mustat linnut
sopivat juuri näihin
jumalan hylkäämiin kivik-
koihin
. Tällä hetkellä kalliot loistavat tavan-
omaistakin valkoisempina, koska puhdistavia
sateita ei ole saatu aikoihin. Siitä huolimatta
lemua ei ollut nimeksikään. Ilmeisesti aromit
ovat parhaimmillan vain pesimäaikaan.

Vielä Marjakariakin kauempana, vedenalaisten
salakarien
saartamina, löytyvät pienet Pohjan-
kallioitten puuttomat
kallioluodot. Nimeänsä
kunnioittaen ne kohoavat esiin meren mustista
syvyyksistä, ja niitten valloittaminen on yhtä
eksoottinen kokemus konsanaan kuin kormo-
ranttikarilla käyminen.











Ei mikään tavallinen vierassatama.












Marjakarin merimetsoluoto.












Luvian pohjoinen saaristo.












Pohjankalliot häämöttää. Lasse L. tähystää.












Rantautuminen vaati hieman pioneerihenkeä.












Maailman ääri. Ulommainen Pohjankallio.












Maihin iltapäivän merituulella.






jan@janeerala.net