Etusivulle











                                                                          FLEIVIIKI,   14/4 - 2006






                                                             Jottei illuusioni  jokisuistosta  sinä laajana
                                                             ja luonnonrikkaana eldoradona kuin se oli
                                                             nuoruudessani tärväytyisi, poikkean siellä
                                                             enintään pari-kolme kertaa vuodessa.

                                                             Maantieteellisesti  ja linnustollisesti
alue ei
                                                             ole ehkä paljoakaan muuttunut,  mutta sen
                                                             laiteilla lisääntyvä asutus ja teolliset raken-
                                                             teet rajaavat  kosteikkomaan alati pienene-
                                                             vämmäksi saarekkeeksi.

                                                             Myös siviilisaation äänet ovat voimistuneet.
                                                             Mopojen, autojen, moottorisahojen ja taivas
                                                             yksin tietää minkä kaiken muun,  konsertti
                                                             peittää alleen  ruovikonreunan  hennommat
                                                             passiot.

                                                             Mutta juuri tämä hetki  vuodesta  muodostaa
                                                             poikkeuksen. Hanhien, kurkien ja joutsenten
                                                             kailotus on niin voimakasta, että se häivyttää
                                                             jo ihmistoiminnankin hälyt.  On unohtumaton
                                                             elämys katsella ja kuunnella,  miten kurkien
                                                             parvi laskeutuu taivaan korkeuksista hitaasti
                                                             kaarrellen Launaisten tulvaniitylle.

                                                             Ja sitten on vielä Onni,  Onska tai  Onnimanni.
                                                             Suiston vanha velho ja tuntija  tuli  Fleiviikin
                                                             niityn laidalla vastaan suksineen, kuten tähän
                                                             aikaan vuodesta kuuluukin. Pelkästään Onnin
                                                             olemusta vilkaisemalla tiedän, että oleellinen
                                                             osa sitä suistomaata,  mitä olen pelännyt me-
                                                             nettäväni, on edelleen olemassa.











                                                               Onni ja jonkun päiviltä päästämä varis.
                                                     











                                                                                     Voi varesta.












                                                     Onnin kaverina Lasse ja kunnon saapassukset.  Muulla
                                                     ei täällä pysty kulkemaankaan tähän aikaan vuodesta.












                                                    Palanen suistosta. Fleiviikin niittyä pilkottaa taustalla.












                                                    Onnimanni loukkudesign. Ekologinen jalanjälki ei ole suuri.






          Kokemäenjoki, jokisuisto, Kivini, Launainen ja Raumanjuopa.





                                                                          Rantalepikön arkeologiaa.






          jan@janeerala.net