Etusivulle












                                                                    TUULEN VIETÄVÄ,  13/2 - 2006






                                                            Tuuli tuo, tuuli vie.  Täällä rannoilla tuulet
                                                            sanelevat ulkonaliikkumiset. Jos ilmoista
                                                            on puhetta, ei muuta arvuutellakaan  kuin
                                                            tuulen suuntia, kaikki muu on toisarvoista.

                                                            Edellisen viikon kaakkoistuuli vei lupaavasti
                                                            syntyneen uuden jään Säpin ja Kuuminaisten
                                                            väliltä.  Avovedenraja eli ulkosula tuli taas
                                                            Räyhiin, jonne  pääsee vanhoja jäitä pitkin.

                                                            Koska lunta ei ole juuri nimeksikään, eikä
                                                            lahdella ole pahemmin ahtojäitäkään, on
                                                            tilanne sikäli ainutlaatuinen, että Räyhiin
                                                            asti voi sotkea jopa polkupyörälläkin.

                                                            Kirpeässä pakkasessa, mutta aurinkoisessa,
                                                            ja harvinaista kyllä,  tuulettomassa kelissä
                                                            lähdin viikonloppuna matkaan.  Sumu yllätti
                                                            aiheuttaen pientä huolenaihetta,  koska jäil-
                                                            läkin tarpeellinen kompassi oli jäänyt toisen
                                                            takin taskuun. Mutta usva rakoili aina välillä,
                                                            joten lopulta suunta oli helppo säilyttää.
                                                            Kauniita haloja näkyi
myötävalon puolella.

                                                            Räyhiin
saapuessani sumu väistyi ja aurinko
                                                            valaisi kuuran peittämät pihlajat. Yksinäinen
                                                            merilokki kaarsi yli kailottaen keväisesti.

                                                            Mutta v
ielä  ei ole se aika että  lokit olisivat
                                                            reviireillään.  Sensijaan  muutaman  viikon
                                                            päästä kareilla on jo elämä valloillaan.
                                                            Kuten rannoilla kelkkailijoitten hunnilaumat.














                                                                              Avomeren ääreen.
                                                     











                                                                                  Sumurintama.












                                                                        Länteen. Aina vain länteen.












                                                                                      Räyhissä.










 


                                                                  Avomeri aukenee Luoteen Räyhässä.












                                                      Moulin Rouge...  aina auki. Sukset narikkaan ja sisään.






   Pihlavaluoto, Viasvedenlahti, Selkämeri, Pohjanlahti, Kansallispuisto.


 


                                                                             Toulouse-Lautrec?




    Räyhät, Selkämeren kansallispuisto, Makholma, Selkämeri ja esittävä taide.



          jan@janeerala.net