Etusivulle



 







                                                 LIUKUMIINOJEN MAILLA,  1/11 - 2005                                                      





                                              Ensimmäinen viikonvaihde veneettömänä
                                              maakrapuna meni itse asiassa kohtuullisen
                                              siedettävästi. Tehtyäni todennäköisesti
                                              uuden lehtiharavoinnin maailmanennätyksen,
                                              katsoin ansainneeni pienen toipumisretken
                                              läheiseen Kuuminaisten niemen kärkeen.

                                              Sinne pääsee uhmaamalla puomeja ja kielto-
                                              tauluja; valitettavan yleinen piirre täällä
                                              jokamiehenoikeuksien luvatussa maassa.
                                              Osa väestöstä kun tulkitsee kyseiset oikeudet
                                              vapaamielisemmin kuin toiset, jotka sitten
                                              puolestaan linnoittautuvat katatonisen
                                              skitsofrenian härkäpäisyydellä lukkojen ja
                                              puomien taakse.

                                              Tuntui
merkilliseltä seisoskella rannalla jota
                                              on koko kesän katsellut päinvastaisesta
                                              suunnasta. Paikka oli yhtä hämmästyttävän
                                              lintuköyhää kuin aina ennenkin, ja siinä
                                              mielessä olisi ollut paljon antoisampaa kuljes-
                                              kella vaikkapa Preiviikinlahden rantaniityillä.

                                              Mutta avomeren läheisyys ja  ulkosaariston
                                              karuus korvaa menetyksen tällaiselle lintu-
                                              tieteen diletantille.

                                              Loukkeennokalla staijaamisen talvikausi on
                                              täten aloitettu, ja se loppuu vasta kun jäät
                                             
ovat sulaneet ja veneet ovat vesillä. Sitten
                                              saa
taas katsella oikeaoppisesti maihin päin.
                                              Jahka nyt talven yli selvitään.
     







 




                                                               Loukkeennokka NetCafé.














                                                                          Green fields.











                             Laidunnettu ranta on tavattoman kaunis, avoin ja helppokulkuinen.
 







 
 


                                                 Ikivanha pihlajani. Vielä se sinnittelee.











                                                                 Pysähtyminen kielletty.



          Kuuminainen, Preiviikinlahti, Selkämeren kansallispuisto ja Preiviiki Natura.


             jan@janeerala.net