Etusivulle
KYLMÄ PIHLAJA, 15/7-2006
Karu kalliosaari, jonka keskellä kasvaa erikoisesti
vain yksi ainoa pihlaja, on yleinen näky ulkosaari-
stossa. Rauman edustalla oleva Kylmäpihlaja on
ehkä saanut nimensä silloin, kun se vielä oli täl-
lainen yhden kränän luoto.
Saarella on omaleimainen funkkistyylinen majakka
rakennuksineen, vuodelta 1952. Jokunen vuosi
sitten valtio kauppasi puoli-ilmaiseksi koko saarta
majakoineen, ja lähinnä vahingossa se ei päätynyt
yksityisen kesämökiksi, vaan Rauman kaupungin
omistukseen. Tällä hetkellä saarella toimii ainut-
laatuinen majakkahotelli, ja luotsirakennuksesta
on kaavailtu tulevan Selkämeren kansallispuiston
opastuskeskusta.
Eteläänpäin seilatessa jouduimme pitämään tuulta
kokonaisen vuorokauden, eikä Kylmäpihlaja ollut
tähän lainkaan hassumpi paikka. Suojainen satama
on matkapurjehtijoitten suosiossa, ja välillä jopa
kansainvälinenkin tunnelmaltaan. Luotsitoiminnan
aikoihin saari oli ehkä vielä hivenen eksoottisempi
turistien puuttuessa, tosin enään ei tarvitse herätä
öisin luotsikuttereitten peräaaltoihin.
Näillä vesillä vilisee lukematon määrä sinirunkoisia
moottoripaatteja joissa kaikissa on valkoinen hytti.
Täällä näkee myös kunnioitettavan määrän melkein
uusia lakkarunkoisia
puuveneitä.
Kun raumalainen on kuollut, siellä kysytään luonnol-
lisesti ensimmäiseksi; millane paat silt jäi?
Raumanmeri.
Pakollinen lintukuva. Kalakaija.
Lintusaari kuin Ruijan rannoilta ikään.
Kovalla kelillä meripelastus tuo ja vie. Hoppe, Rauma.
Hotellivieraat kuin kaksi marjaa, som två bär. Heija Sverige!
Näkymä S/Y Ellin kajuutanluukusta tuulen ujeltaessa vanteissa.
Majakan topista mantereelle ja satamaan päin.
Raumlaine. Meriväkeä, senhän näkee tyylistä!