Etusivulle



 
                




                      BUFFALO BILL MUISTELEE,    22/1 - 2005      
       



               Kummalliselta tuntuu Loukkeennokalta käsin tähyillä Säpin suuntaan.
               Yleensähän katselen mereltä Loukkeennokkaan. Näissä olosuhteissa
               ja tähän aikaan vuodesta saa
sentään olla onnellinen kun  pääsee
               edes jonnekin avomeren äärelle. Ja Loukkeennokka nyt on kauneimpia
               paikkoja mitä näiltä rannoilta löytyy.  Ainakin niin kauan kun meri on
               auki ja pihvikarja sisätiloissa.

               Lauantaina  ilmasto oli parhaimmillaan,  meri aaltoili sinisenä ja
               melkein keväisenä ja kevyt uusilumi peitti maiseman. Kuuminaisen tilan
               elikot ovat pitäneet rantaniityt avoimina ja kuljettavassa kunnossa,
               kunhan
väistää isoimmat liukumiinat. Nyt ei tarvinnut edes pelätä
               Onni-sonnia. Höyryveturin kokoista ja saman painoista nenärenkaanpidintä
               on jokusen kerran juostu karkuun, tanner vavahdellen  Richterin
               asteikolla seitsemää.

               Kehnommin kävi kahden kaverin jotka ehtivät vanhaan pikkufiaattiinsa
               turvaan.  Onni heitti sarvillaan lautaveräjän metsään ja iski piikkinsä
               autoräppänän takaluukkuun. Nyt on Onnisonni enään muisto kesto-
               makkaratehtaan kirjanpidossa, mutta kuka näistä kaikista uusista
               tuhannen kilon sarvipäistä
takuuseen menee...

               Pohjanlahden rannikolla ei ole montaa paikkaa, jossa merelle kurottavan
               niemen pää on
lähes rakentamatonta ja edes osittain vapaasti kuljettavissa.
               Kuuminaisten niemen uloin osa saarineen kuuluu nykyisin Naturan piiriin,
               joten sen luonnonvarainen tila ei liene
lähitulevaisuudessa uhattuna. Ellei
               sitten joku yrittäjä EU:n tukirahoja nielevästä elämysmatkailutoiminnasta
               keksi listata paikkaa kohteekseen.  Villisonnisafari.......siinähän se!

               Mutta helppoa ei nytkään ole Loukkeennokkaan pääsy. Veret seisauttavien
               kieltotaulujen, lukittujen puomien ja mökkiläisen karsastavan katseen alla
               pikkuteitä pitkin avohakkuitten läpi kulkien sinne kyllä pääsee. Ja saapahan
               siellä sitten olla jokseenkin itsekseen.  Eikä
Onnikaan ole väijymässä.

              
               
           

                                               


            
     

 





              
                  Edellisen viikon stormi heitti haurut tyrneihin.   22/1 - 2005
                   

             
  
                                             




 
 

                            
                  Kivi on Loukkeennokan tunnusmerkki.  Suunta Makholmanlahdelle.



      










                    Moskova-Montreal, tai joku, ylittää ikivanhan pihlajan jonka
                    oksilla
minäkin nappulana istuskelin.


        








                         
                                                             Tervetuloa rantaan,   22/1 -05