Etusivulle
AHKERUUS ILOMME, 11/3 - 2005
Puitten ja mökkien välistä avautuu matalan tupamme
ikkunaan pienen pieni kaistale merinäköalaa. Jäällä
kyyhöttää tumma hahmo, joka paljastuu merikotkaksi.
Kevään merkkejä tämäkin, aivan kuten merilokkien
saapuminen Rengaskariin.
Vielä varmempi kevään merkki on moottorisaha, jonka
laulu soi lähes aamusta iltaan. Silloin kun saha ei
pärise, kaikuu kirveeniskujen tarmokkaat lyönnit.
Ahkerat naapurimme siellä vain tekevät puita. Souvi
alkaa takuuvarmasti maaliskuun toisella viikolla, oli
vuosi sitten millainen tahansa. Perinne on niin ikiaikainen,
että olen varma Eevan antaneen omenan Aatamille vain,
jotta saisi herran edes hetkeksi pois puuhommista. Kai
paratiisissa sentään puita oli? Siis muitakin kuin se yksi?
Pakkasen kovettama tuore pölli halkeaa helposti, ja kevät-
ilma kuivattaa puun nopeasti. Meikäläinen diletantti
katselee silmät ymmyrkäisinä tällaista aherrusta, ja ostaa
vasta syksyllä kuormallisen klapeja kiskurihintaan, kun
naapureilla on jo ajat olleet puut siististi pinossa. Siten
ansaitaan merkitseviä katseita, aivan kuten nytkin, niin
kuin laiskurille kuuluukin.
On se siunattu onni, että on edes ahkerat naapurit.
Tästä se alkaa. Naapuri kalarannassa, 8/3 - 05
Seppo, lähin naapuri ja alan mies. 9/3 -05
Kestosuosikki kurottelee jo uusiin sfääreihin. 10/3 -05
Uuni sisältäpäin nähtynä.