Etusivulle



  









                                                          360 ASTETTA,  13/12 - 2005





                                              

                                              Runsas vuosi on kulunut siitä, kun viimeksi
                                              pääsin käymään Kallioholmassa.

                                              Yhdysvaltojen terrorismin vastainen ristretki
                                              pakotti pienen Suomenkin ottamaan käyttöön
                                              kansainvälisen ISPS-koodin, jolla estetään
                                              sivullisten pääsy satamiin ja läheisalueisiin.
                                              Tahkoluodon alueet suljettiin toissa kesänä,
                                              eikä sen jälkeen ole ollut tulemista luodolle.

                                              Jotenkin erikoista, että ensimmäinen muisti-
                                              kuvani Kallioholmasta on juuri sen vaikeasta
                                              saavutettavuudesta. Silloin se oli Reposaaren
                                              saariston uloin saari, uskomattoman kaunis
                                              pieni kallioinen keidas aavan meren reunalla.

                                              Seuraavan kerran tein tuttavuutta paikan
                                              kanssa kun Tahkoluodon syväsatamaa
                                              rakennettiin. Kävin ihmettelemässä miten on
                                              mahdollista louhia pois kokonainen saaristo.
                                              Tästä käsittelystä vain Kallioholma jäi jäljelle,
                                              tosin tieyhteydellä teolliseen naapurustoonsa.

                                              Kallioholmasta muodostui siten uloin niemeke
                                              jossa oli talviaikanakin avomerta, ja vuosia
                                              seisoskelin tuulessa ja tuiskussa, aina yhtä
                                              umpijäässä,  merta ja sen lintuja katsellen.

                                              Huolimatta läheisestä satamasta ja voima-
                                              laitoksesta, oli luoto jopa jotenkin erämainen,
                                              kunnes sen kärkeen rakennettiin tuulivoimala,
                                              Suomen suurin.

                                              Tein tästä muutoksesta valokuvanäyttelyn,
                                              Nolla astetta, joka on ollut esillä eri puolilla
                                              Suomea. Olen kirjoitellut Kallioholmasta lehtiin,
                                              puhunut radioon ja televisioon. Näyttelyä on
                                              referoitu laajalti eri maakuntalehdissä.

                                              Joten minulla on kulttuurihistoriallisen doku-
                                              mentoinnin lisäksi vahvat tunnesiteet pieneen
                                              Kallioholmaan. Paikan rujoudesta huolimatta,
                                              (tai ehkä juuri siksi) tuntui jopa kodikkaalta
                                              vierailla  luodolla taas tällaisena  pimeänä ja
                                              sateisena talvipäivänä.

                                              Bunkkerin kyljen tuulensuojasta on kuitenkin
                                              meren ääni sama kuin aina ennen, ja vielä
                                             
saa katse vaeltaa rannattomassa horisontissa.
                                              Jotain taikaa paikassa vain on, edelleen!














                                                                                 Sade.












                                                                                Tupsu.















                                                                                Jänis.












                                                                            Tuulivoima.


















                                                                                 Kaija.







             jan@janeerala.net