Etusivulle












                                                             HUUTOLAISPOJAN HIIHTORETKI,  5/2 - 2006






                                                            Helmikuun  kolmantena  oli  Valon  nimipäivä.
                                                            Pidän sitä talven yhtenä käännekohtana. Talvi
                                                            ei suinkaan lopu, mutta kevättalvi alkaa.
       
                                                            Kevättalvisiin intohimoihini on aina  kuulunut
                                                            Kuuminaisten  saarissa  hiihteleminen.  Muut-
                                                            taessani Makholmaan joulukuun alussa 1998,
                                                            nautiskelin ajatuksesta voidessani tehdä tätä
                                                            kotoa käsin. Vain kolme päivää muuton jälkeen
                                                            hiihdinkin Loukkeennokkaan ja takaisin.

                                                            Se  jäikin talven ainoaksi,  koska  juuri silloin
                                                            koitti ensimmäinen ns. leuto talvi. Sen jälkeen
                                                            se on ollut mahdollista vain joinakin vuosina,
                                                            silloinkin vasta helmi- tai maaliskuussa.

                                                            Nyt parinkymmenen asteen pakkasjakso teki
                                                            tämän retken taas mahdolliseksi,  ja  viima
                                                            pakotti muutenkin liikkumaan rannan suojassa.

                                                            Vielä -98 oli luonnonvaraista rantaa paikoitellen
                                                            reilusti. Nyt näitä maisemia koristavat  suuri-
                                                            kokoiset uudisrakennukset  ja mittavat  maan-
                                                            siirtotyömaat jotka odottavat  elämänlaatua
                                                            haluavia
hyväosaisia ympärivuotisiksi asujiksi.
                                                            Näkyvä arkkitehtuuri maisemanmuutoksineen
                                                            kertoo karulla kielellään, ettei lihava lompakko
                                                            aina välttämättä korreloi hyvän maun
kanssa.

                                                            Koska en halunnut oleilla kenenkään pihapiirissä
                                                            tai mökkirannan tuntumassa,  sain tyytyä ison
                                                            siirtolohkareen huonoon tuulensuojaan pitäessäni
                                                            kahvitaukoa Pihlavaluodon kärjessä. Siinäkin oli
                                                            selän takana rakennustyömaa, ja vaikka paikka
                                                            on rannikon kauneimpia, lohduttaa tieto siitä, että
                                                            pääkaupunkiseudulta tänne korpeen muuttavat
                                                            tulokkaat sanovat arvostavansa juuri tätä.

                                                            Kodittomana  kuin  orpo piru hiiviskelin tutuilla
                                                            rannoilla,  mutta näinhän kehitys kulkee.  Sen-
                                                            sijaan leutoja talvia en enää harmittele, saahan
                                                            merellä, erämaista viimeisellä, vielä kulkea.













                                                                                       Linjakari.
                                                     

























                                                           Ei tuuli, ei pakkanen. Kalastusta ei estä mikään.












                                                                              Köyhän kahvipaikka.












                                                                             Takaisin Makholmaan.












                                                                Tuttu ja turvallinen. Kotikylän kalaranta.





   Pihlavaluoto, Viasvedenlahti, Selkämeri, Pohjanlahti, Kansallispuisto.


          jan@janeerala.net