Etusivulle
ON MAAMME KÖYHÄ JA SIKSI JÄÄ, 24/2 - 2005
Suomimaa käy vähän huonosti kaupaksi. Tehtyjen tutkimusten
mukaan on ilmennyt että ulkomaisten matkailijoitten mielestä
hinta ja laatu eivät täällä oikein kohtaa. Eikä sillä tarkoiteta
sitä, että hintataso olisi liian alhainen.
Siitä huolimatta että matkailun edistämiseen on käytetty kolmen
viimeisen vuoden aikana julkista tukirahaa 180 miljoonaa euroa,
ei tuotto ole vastannut odotuksia. On tuettu kaikkia mahdollisia
ja mahdottomia matkailulajeja, ja voisi melkein kuvitella, että
valtiovalta ja TE-keskukset näkevät matkailun edistämisessä sen
Sammon jolla taottaisiin alamäkeen menneen it-alan jättämän
vajeen.
Kun katselee millaisin sanankääntein esim. Satakunnan luontoa
ulkomaille myydään, niin ensin se huvittaa ja sitten se suorastaan
hävettää. Hävettää kun tietää millaista täällä todellisuudessa on;
rääseikköä, hakkuuta, rämettä ja enemmän tai vähemmän
mökitettyä järveä ja merenrantaa. Talvella kylmää ja märkää,
kesällä hyttysiä ja märkää. Onneksi on valoa näköpiirissä:
Sisäasiainministeriössä on lopultakin sytyttänyt. Tosin heikoilla
jäillä kulkeminen on aina ollut suosittu kansalaishuvi, kuten
tilastot koruttomasti kertovat. Mutta matkailutuki onkin nyt
ulotettavissa jokaiseen niemeen ja notkoon, ja alueellinen
tasaarvo on vihdoinkin realiteetti. Ainakaan ei täällä tuhansien
rutakoitten maassa voi olla paikoista puutetta. Idea saattaa
kaikesta huolimatta suosia enemmän pohjoisia kuntia joten
joku kompensaatio on vielä kehitettävä maan eteläosiin ja
rannikkoalueelle. Ilmaston lämpenemisestä tuleekin kotimaisen
elinvoiman akuutti uhkakuva.
WYSIWYG